Näen unta autiotalosta.

Hiljaisuudesta niin läsnä, että se koskettaa ihoa.

Unessa on sattumia. Kipuja. Häilyviä varjoja syvemmällä kuin tila.

Syvemmällä kuin tiesin minussa olevan.

Sydämen takana ja kauempana, siellä missä minua muistuttaa

vain etäinen kaiku, puolukan maku, jokin karvas.

Viileä aamukaste keskeneräisellä iholla. 

Olen lapsi.

Joustavat luuni antavat periksi.

Mutta sisältä olen varjoista täysi.